sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Suru ja ikävä

Otto jäi tänään auton alle.Ei ollut enää mitä tehdä.Ikävä ja suru on kova.Pieni sekunnin ajan katse muualla ja muuta ei tarvinut.Itkettää niin.Ihana Otto.Ei ole aamulla iloista hännän heilutusta enää.

16 kommenttia:

Magpie kirjoitti...

Osanottoni. <3 Rakkaan lemmikin menetys on aina kova paikka. :(

Päm kirjoitti...

Itku tuli täällä...voin tuntea täysin tuon tuskan...meillä jäi toissa syksynä meidän chihu kotitiellämme auton alle...olen todella pahoillani puolestasi :( JAksamisia! <3 Suru helpottaa ajan kanssa...uusi koira auttoi toipumaan suuressa surussa ja sai iloista ajateltavaa.

Heini kirjoitti...

Voi ei! Osanottoni täältäkin ja kovasti voimia suruun.

Hanne kirjoitti...

Voi ei! En edes tiedä oikein mitä sanoa=( Jaksamisia sinne teille.

Eiju kirjoitti...

Todella surullista, itku tuli! Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että rakas perheenjäsen kokee tuon kohtalon...äsken tuossa iloisena, häntä heiluen...ihmisen paras kaveri. Mutta älä syyllistä itseäsi - näitä tapahtuu. En osaa toivottaa muuta kuin jaksamista perheellenne, vaikka raskasta on aikansa.

J kirjoitti...

Voi ei :( Lemmikin menetys on raskasta..
Paljon jaksamisia teille ♥

Minttunen kirjoitti...

Kiitos teille kaikille!Itkien on aamu menty eteenpäin.Ikävä pientä karvanaamaa on kova.Koko ajan miettii että jos olisimme olleet reissussa pidempään tai ei olisi otettu matkaan ollenkaan ja olisi päästetty ovesta ulos niin se olisi meidän jaloissa pyörinyt,olisiko se auto kerennyt mennä ohi.Jossittelu ei tuo Ottoa takaisin.Kyllä tämä tästä,päivä kerrallaan.

marika kirjoitti...

voi ei, varmasti on suuri suru♥

Pieni Lintu kirjoitti...

Voi ei, noin suloinen koiruus.. :(

Haleja!!! ♥

Anonyymi kirjoitti...

Suuri osanotto sinulle! Otto oli kaunis ja suloinen koira!

Minttunen kirjoitti...

Käytiin lasten kanssa Oton haudalla tänään ja vietiin kiviä sinne.Laitettiin vielä muutama käpy Otolle,kun tykkäsi nakella niitä:)
Miten voikin niin pieni koira lohkaista suuren palan sydäntä mukaan:(

Jenni / Casa blanco kirjoitti...

Kamalaa:(!! Jaksamista sinne! Onneksi aika auttaa, vaikka piiitkään pahaa tekeekin, muistan niin hyvin :(

Susanna kirjoitti...

Voi! Tiedän tunteen. Nyt lienee elämä ennen ja jälkeen Oton.

Jansku kirjoitti...

Voi ei, otan osaa!! todella surullinen tapahtuma. Jossittelu ei auta, sillä vaan saa oman olon vielä pahemmaksi. Toisella koirallamme diagnosoitiin pahanlaatuinen imusolmukesyöpä 2 kk. sitten, eli luopuminen on meilläkin pian edessä :(

Paljon jaksamista ja voimia <3

Elviiran Kammari kirjoitti...

Järkkyä. Tiedän tuskan ja tunteen, ensimäinen kultaseni kaatui aamulenkillä ojaan ja alkoi yhtäkkiä korskua verta. Eläinlääkärin oli se lopetettava. Äkkilähtö on kamala. Eläimen ottaessaan tietää sen onnen rajallisuuden. Tuskaa, tuskaa.

Satu kirjoitti...

voi ku tuli suru :'(
itekki koiran menettäneenä tiiän miten kauheeta se on, voimia teille <3