tiistai 21. kesäkuuta 2011

Sisu

Niinhän siinä kävi että Sisu kotiutui meille torstaina.Päätös pennusta piti tehdä äkkiä ja itsestä tuntui kamalalle,kun Oton kuolemasta on niin vähän aikaa.Mutta ei sitä osaa ilmankaan olla:)

Miehelle kautta rantain aloin puhumaan,että olisi tässä lähellä pentu vielä vapaana.Ajattelin että sanoo tiukan ein,mutta hyvä että lauseen sain loppuun,kun sanoi että varaa se:)

Nyt on ollut ihmeellinen "tuuri" että 100km päässä on russelin pentuja,kun meni pari vuotta katsellessa ja todetessa että kaikki on yli 500km päässä.




Sisulla on pari ruskeaa laikkua ja nyt näyttää että korviin tulee pilkkuja:)
Osaako joku muuten sanoa,että muuttuuko osalla pennuista kirsun väri hitaammin mustaksi?Sisulla ei ole kokonaan vielä muuttunut ja mietinkin että saa näyttelyhommat unohtaa,jos se jää noin.Mikä nyt ei meidän maailmaa kaada,jos ei voi käyttää,kun en ole tähänkään asti käyny,mutta olisi ihan kiva sitäkin kokeilla:)



Palaillaan!

14 kommenttia:

Päm kirjoitti...

Voi miten suloinen vauva :) Parasta lääkettä suruun on ottaa uusi hauvavauva heti perään. Meillä jäi toissasyksynä meidän rakas 2v. chihupoika auton alle ja se oli täys järkytys ja suru oli riipivä. Otimme samantein uuden chihun, eihän se korvaa aiempaa, mutta auttoi surussa, kun tuli iloista ajateltavaa. Teddy toi ilon takaisin elämään...joka päivä pitkään itkin edellistä, mutta pikkuhiljaa tasaantui.

Onnea pikku Sisusta! <3

Iloista viikon jatkoa ja toivottavasti aurinkoista juhannusta!

Heini kirjoitti...

Voi mikä suloisuus!

Minttunen kirjoitti...

Päm:Siis se on aivan kauhea tunne,kun kaikki tapahtuu niin äkkiä:(
Mutta kyllä se suruun auttaa,kun tulee elämää taloon.Ei se korvaa ja samanlaista ei tule enää koskaan,mutta yhtä rakkaaksi tulee:)
Iloista viikonjatkoa sinullekkin ja mukavaa juhannusta!

Villakaarnakallionemäntä:Kiitos!

Hanne kirjoitti...

Ihana Sisu! Onko sisu jackrussellinterrieri? Vai parsoni?

Jokatapauksessa, olipa kumpi vaan, niin melko hurmaavan näköinen tapaus=)

Minttunen kirjoitti...

Jackrusselli on Sisu:)
Tää on sellainen kukkaispoika,käy voikukkia näykkimässä:)

Satu kirjoitti...

ihana että löysitte tämän pienen Sisun :)
ei se tarkoita että Otto unohtuisi, mutta auttaa varmasti surun keskellä edes jonkin verran.
hyvää juhannusta teidän perheelle!

TIINA P kirjoitti...

Suloinen pallero - aivan ihana. Luin tuon aiemman postauksesi Otosta ja se kosketti - otan osaa, suru on varmasti vielä pitkään kova ja ikävä koko ajan läsnä. Meillä meni pari kuukautta edellisten koirien poismenon jälkeen uusi koissu, Keijo, joka on nyt 5 vee. Auttoi surussa ja antoi uutta ajateltavaa, mutta vanhat koissut eivät mitenkään unohtuneet tai suru hälvennyt, kuin ajan kanssa. Nyt muistaa hyviä hetkiä, joskus tosin vielä tirautan kyyneleen, näin viisi vuotta jälkeenkin päin. Ne kun ovat niin rakkaita, kullannuput. Onnea uuden koissulin taipaleelle, saa varmasti uuden hyvän kodin.

Sabuska kirjoitti...

Ihana Sisu <3
Tämän rodun erikoispiirteitä en tarkkaan tunne, mutta luulisin, että värit on nyt tässä. Pennut on yleensä luovutusikään mennessä värittyneet mutta turkin pituus ja koiran koko muuttuu sitten ajan kanssa :-)
Ihanaa juhannusta!

Minttunen kirjoitti...

S:Niinhän se menee ja päivä kerrallaan elellään.Lauri Ylösen Heavy biisi saa itkuhanat totaalisesti auki.Oton kanssa tanssittiin sitä aina:)
Mukavaa juhannusta teillekkin!

Pakkasakka:Minä oon joutunut luopumaan aikaisemmin koirasta sairauden takia.Se oli aivan kauheaa.Nyt kun joutui terveestä pentukoirasta luopumaan noin niin se oli aivan järkyttävän kamalaa.Otto kun jäi auton alle,niin juoksin tielle(mies oli heti hakenu Oton pois)sen ajajan perään ja en oiken tajunnu mitään.Sitten alkoi kädet ja jalat täristä.Kävelin pihalle ja mies sanoi että kaikki hyvin.Siitä ajattelin että Otto on hengissä ja haluan nähä sen.Mies ei antanu mennä katsomaan ja tajusin että ei se selviä.Hätä tuli että millä se lopetetaan,kun on sunnuntai ja eläinlääkäri on kaukana.Mutta onneksi ei kärsinyt,vaan oli kerrasta selvä homma.
Silloin kun joutuu koirasta luopumaan sairauden takia,niin sen pystyy hyväksymään ja tietää että ei muuta vaihtoehtoa ole,mutta tuollainen onnettomuus saa lamaantumaan täysin.

Mehiläinen kirjoitti...

Oi, mukavaa juhannusta teille ja ihanaa, että olette saaneet nyt kotiinne pienen Sisu-pennun ilahduttamaan teitä :)

Koiran kirsun väri voi tummua vielä iän myötä...ainakin parsoneilla ja uskon myös, että russeleilla :)

Mekin saamme maanantaina kotiin meidän pikkuisen Liekki-pennun :D...pentuaika on ihanaa vaikkakin välillä myös haastavaa :D...

Minttunen kirjoitti...

Mehiläinen:Mukavaa juhannusta sinullekkin:)
Onnea uudesta pennusta!

Unknown kirjoitti...

Voi ihanuus mikä pikkuinen Sisu <3

Elviiran Kammari kirjoitti...

Voi samperi ku osaa Sisu-poika olla suloinen.

Jansku kirjoitti...

Voi että on ihanuus tuo hauvavauva <3 itse olen kokenut täysin saman tässä muutaman kuukauden sisällä, tosin koiramme ei menehtynyt tapaturmasesti vaan sairauteen. Vaikka meillä on toinenkin koira, niin tuli vaan niin tyhjä olo kun aina on totuttu, että kotona temmeltää kaksi karvakuonoa. Eihän siinä mennyt kun 2 vkoa kun meillä oli jo uusi koiravauva. Välillä mietin, että teemmekö oikein ja tuliko toinen koira liian nopeasti vanhan tilalle. Suruun parasta lääkettä on juuri uuden ottaminen ja eihän tarkoitus ole korvata ketään tai ottaa uutta "Kiraa". Luulen, että ne katselee meidän touhuja tuolta jostain iloisilla mielin, kun on uusi vahti talossa <3

Jaksamisia pennun kanssa ;D